Varma epävarmuus

"Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi." 

-Tuutikki

Tämän lauseen merkitys aukeni minulle kun aloin aikoinaan yrittäjäksi. Mikään ei ollut niin varmaa kuin epävarmuus ja sen olotilan kanssa oppi elämään niin, että sitä jäi jopa kaipaamaan äitiyslomallakin.

Kouluttaessani puolestaan pyrin samaistumaan koulutettavien tilanteeseen, niin että voisin keskustella heidän kanssaan "samaa kieltä" ja ymmärtää heitä. Minulle on tärkeää mm. se että löydän aihetta havainnollistavat esimerkit juuri koulutettavien arkityöstä.

Yhden kerran olen ollut kouluttamassa muutosasioista kunnan kotipalveluhenkilöstöä. Olin sijaistamassa kolleegaani, joka oli kyseisen ryhmän kanssa työskennellyt jo aiemmin. Vaikka sain hyvän briiffauksen ja luonnollisesti yritin olla niinkuin olisin ollut ryhmän kanssa aiemminkin, minua alkoi häiritä kun heistä muutama nosti koko ajan esiin työpaikkaa koskettaneen "kriisin", jota pitäisi käsitellä laajemminkkin. En ymmärtänyt ollenkaan mistä he puhuivat ja yritin kysymyksilläni vaivihkaa saada heitä kertomaan siitä enemmän. Minua harmitti kovasti, ettei kolleegani huomannut minua tästä valaista. Lopulta sain vastauksen: kriisi oli tilaaja-tuottaja-mallin käyttöönotto kunnassa ja siinä nimenomaan se, ettei heidän aiemmin varma työpaikka ollutkaan enää aivan varma.

Silloin tajusin, että olen todella eri polvea työelämässä(kin). Meidän perheemme elää jatkuvassa epävarmuudessa: itse olen yrittäjä ja mieheni alalla, josta ei tiedä onko kesäloman jälkeen töitä. Tilanteet vaihtuu pahimmillaan monta kertaa vuodessa. Täytyy olla joustava, sopeutuva ja aina muutosvalmiudessa. Yritämme ottaa rennosti, saatamme hidastella elämässä ihan huvikseen tai pakon edessä.

Ymmärrän silti, että epävarmuus on yksi pahimmista ongelmista työelämässä. Siksi pitäisi aina muistaa viestiä, viestiä ja viestiä.