torstai 2. elokuuta 2012

Hyvä tyyppi saa paikan...

Muistatteko kun olitte elämänne ensimmäisessä työharjoittelussa? En tarkoita nyt välttämättä TET-päiviä, vaan sitä ensimmäistä "oikeaa" ja mahdollisesti vieläpä oman alan työpaikkaa. Uskoisin, että useimmat olivat ikionnellisia, tohkeissaan ja valmiina näyttämään kyntensä (hyvässä mielessä). Minä hölmö ainakin luulin, että harjoittelu voisi poikia jopa työpaikan...

Jaksoin olla innostunut, vaikka jouduinkin useamman vuoden yliopisto-opintojen antamalla osaamisella siivoamaan kaappeja, kastelemaan kukkia ja liimaamaan kirjekuoria. (Sittemmin myös yrittäjänä toimiessani nuokin hommat on tullut taas tutuksi... ) Yritin olla yhtä aikaa nöyrä, mutta silti aktiivinen ja näyttää taitoni. Siitäkin huolimatta, että meitä harjoittelijoita kohdeltiin kuin pohjasakkaa: Hymyni ei hyytynyt edes, vaikka paikan pomo ja harjoittelijoiden esimies puhuivat välillä meidän läsnäollessa ikään kuin emme olisi paikalla: "Mitähän hommia me noille annettais?" "Ne on täällä heinäkuun loppuun." Eikä pomo suvainnut edes tervehtiä koko aikana, vaikka yritin aina iloisesti toivottaa huomenet. Sihteerit ja siivoojat sentään arvostivat työpanostani korkealle :D

Juttelin vastikään erään harjottelunohjaajan kanssa. Heillä on oikeasti mahdollista saada työpaikka harjoittelun jälkeen ja työpaikkoja ko. alalla on melko vähän. Mitä tekevät harjoittelijat?!? Haukkuvat pomojaan estoitta, hoitavat hommansa ns. vasemmalla kädellä, nurisevat raskaista töistä (kuuluu alan luonteeseen) ja valittavat, ettei heitä kuunnella.

Kyllä kai kaikkien työpaikkojen tulisi kestää rakentavaa kritiikkiäkin vaikka sitten harjoittelijan suusta, mutta ilmanaikuista kitinää ei varmaankaan kovin pitkään. Tekeepä tiukkaa katsoa vierestä, kun toiset pilaavat tulevaisuutensa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti