keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Rähmäkäpälöintiä

Eilen oli lehdessä uutinen, jonka mukaan "Facebook voi pian kertoa profiilisi vierailijat". Ai hitsi. Siis joku lukee mun profiilia??? Vähänkö epistä!!!! 

Siis haloo: eikö se oo vähän niinku Facebookin idea, että pääsee kattomaan toisten profiileja!? Kaveripyynnön kauttahan siihen saa ikään kuin luvankin. Ja musta ois ainaki tosi imartelevaa, jos kaikki mun eksät lueskelee "salaa" otteita mun nykyisestä ihanasta elämästä. Varsinkin kun Facebookissa kerrotaan kaikesta niin totuudenmukaisesti.

Pitäiskö "tykkää" -napin lisäksi olla sit "kyttää"-nappi?! Sen avulla sais ostaa viis minuuttia kyttäysaikaa ja pääsis kattoon ihan kaikkien profiileja. Sit voitais taas julkaista ihmisten säikyttelemiseksi juttu, että "Facebook saattaa julkaista salakyttääjäsi pian". Kaikki ois ihan paniikissa.

Nämä sähköiset vinkurat on merkillisiä: Oon joskus miettiny, että mitähän minusta vois päätellä, jos joku tutkis esim. google-hakujani tai sivuhistoriaani. Oon näissä asioissa niin impulsiivinen ja nopea käänteissäni, että jos niistä vetäis jotain yhteen niin varmaan sais aikaan melko mielenkiintoisen diagnoosin. 

Kuten tiedetään ihmiset unohtaa välillä järjen nettimaailmassa. Mutta vaikka kuinka toimisi tiedostaen, on ihminen silti sen verran inhimillinen ettei pysty elämään kuin näyteikkunassa tai jatkuvan valvonnan alla. Ainakin se unohtuu nopeasti vrt. esim. Big Brother.

Sitä paitsi nykyään on niin helppo ihan oikeesti vahingossa tehdä mokia tai sitten mä oon vaan onneton rähmäkäpälä ja tunari... Olen nimittäin mm. kerran lukenut vahingossa sähköposteja (tai niiden otsikoita), jotka ei ollut minun. Yliopistolla kirjauduin muka uudestaan postiin, mutta ruudulle aukeskin edellisen ihmisen postit... 

Ja lerran olen kommentoinut ja tykännyt Facebookissa jostain artikkelista suoraan ko. lehden sivuilla ja vasta myöhemmin tajusin, että mieheni oli jossain välissä ehtinyt kirjautua omilla tunnuksillaan minun koneelta. Silleen, että "aiku kiva kun kultsikin tykkää tästä...mitä #&%/#?!" 

Myös lapset ovat joskus "avustaneet" minua koneeella ja pieni 8kk ikäinen rähmäkäpälä on hosunut näppiksellä niin, että on tullu avattua jos mitä linkkejä, mitä ei muuten ois tullu. Toivottavasti ne vaikuttavat suotuisasti tähän "diagnoosiin" minusta...

Mietin vaan, että kuinka moni töissäkään oikeesti miettii loppuun asti mihin tietokantoihin saa kurkata. Ennen arkistoihin pääsi hipsimään ihan salaa, jos omisti avaimen tai sitten se oli niin iso homma varastaa avain, hiipiä neiti Tietotoimiston työpöydän ohi ja mennä portaita kahdeksan kerrosta alas kellarin varastoholviin, että jäi houkutukset toteuttamatta. Olen ihan varma, että nykyään monet klikkailee ajattelematta. Mutta auta armias: nykyään  _ihan_ kaikesta jää jälki - rähmäkäpälän jälki :)