torstai 6. syyskuuta 2012

Neukkari varattuna

Olen havahtunut siihen, että ilmeisesti suomalaisillakin on kuitenkin olemassa joku sosiaalinen tarve, sillä joka ikisestä asiasta pitää järjestää palaveri. Ihan minkä tahansa asian varjolla voidaan mennä kahville, syömään tai ihan muuten vain neukkariin istumaan ja miettimään mistä meidän seuraavaksi pitäisi palaveerata.

Vaikka olen sosiaalinen tapaus ja rakastan ihmisten kanssa juttelemista, töissä minut valtaa ääretön tekemisen vimma ja vääntelehdin yleensä palavereissa tuskissani, koska asiat pilataan sillä että niistä vain puhutaan ja puhutaan. Se energia pitäisi käyttää asioiden tekemiseen!

Olen nähnyt työyhteisöjä, joissa kaikilla on niin kiire etteivät he omien sanojensa mukaan ehdi tehdä mitään. Sittemmin selvisi, että heidän päivät täyttyivät palavereista. Monessakin työssä on ilman muuta paljon suunnittelua, organisointia sekä erilaista suhteiden luomista ja ylläpitämistä, joten palavereillekin on paikkansa. Joskus vaan tuntuu, että tarvitseeko kaikkien tietää koko ajan kaikesta ja milloin niitä "oikeita töitä" sitten tehdään?

Yhdessä työpaikassani suunniteltiin markkinointistrategiaa ja paikalle oli kutsuttu koko henkilöstö aina johtoportaasta siivoojiin ja sihteereihin. En lainkaan kiellä sitä, etteikö heillä olisi voinut olla antinsa strategiaan, ja etteikö jokaikinen organisaation jäsen ole kävelevä mainos. Tämä palaveri meni kuitenkin keskusteluun lattian vahauksesta (jolla toki myös voi olla oma vaikutuksensa organisaation myyntiin)...

Palaverin voi siis pilata - monellakin tapaa. Se on sinänsä lohdullista, koska siten sen voi myös saada myös toimimaan. Suosittelen lämpimästi Katleena Kortesuon ja Reetta Kosken kirjaa Kokousten seitsemän kuolemansyntiä. Siinä on kaikki eväät onnistumiseen!