torstai 16. maaliskuuta 2017

Onko olemassa Yhteistä Hyvää?

Kuva: pixabay
Näin vaalien alla olen taas samoissa ajatuksissa kuin olin neljä vuotta sitten vaalien jälkeen. Tuolloin kirjoitin vaaliblogiini otsikolla "Pyyteetön vai pyrkyri?". Tähän ajatteluun on herättänyt osin monet viimeaikaiset tapahtumat, erityisesti ihmisten julkinen tuomitseminen ja teilaaminen. Omalle kohdalleni tätä ei ole saattunut, mutta minua harmittaa että ajatellaan kaikkien yhteisten asioiden eteen toimijoiden olevan itsekkäitä ja huomionkipeitä, sen sijaan että oltaisiin aktiivisesti ja rakentavasti tukemassa heidän työtään Yhteisen Hyvän eteen.

Neljän vuoden takainen kirjoitukseni lienee poistunut netistä, mutta tässä uudestaan: 

Pyyteetön vai pyrkyri?
Otsikon kysymystä voisi jokainen yhdistysvaikuttaja, poliitikko ja ihan jokainen kysyä itseltään, mutta myös tarkkailla omaa ajatteluaan muista. Huomaan itse kyynisenä joskus ajattelevani mukavistakin teoista tai ihmisistä, että mikä tässä on takana tai mitä tuo henkilö oikeasti haluaa. Olenpa joskus nuorena säikyttänyt silloisen miehentekeleenkin matkoihinsa loukkaantumalla yllätyskukkapuskasta. Yllättäviin vilpittömiin ystävällisyydenosoituksiin on ilmeisen vaikea suhtautua.
Samoin tuntuu olevan vaikeaa suhtatua myös pyyteetöntä työtä tekeviin ihmisiin. Usein kuulin ollessani kuntavaaliehdokkaana: "Ai sä pyrit valtuustoon?". Pyrin?! En ymmärtänyt kysymystä, koska koin enemmänkin ilmoittautuneeni vapaaehtoiseksi tekemään työtä yhteisen hyvän eteen. Jos noissa luottamus- ja vapaaehtoishommissa olisi kysymys pyrkimisestä jonnekin ja siellä "jossakin" todella olisi jotain saavuttamisen arvoista, niin kaipa niiden suosio olisi suurempi. 
On toki niinkin, että yhteinen hyvä on usein myös itselle hyvä - ja päinvastoin. Enkä esim. yrittäjänä tai äitinä voi irroittaa sitä leimaa kokonaan itsestäni. Ehkä kysymys onkin siitä, ajaako tietoisesti vain omia etujaan vai osaako ajatella myös muita ja sitä yhteistä hyvää. Jokainenhan meistä on aina jossain tilanteessa jollain tavalla subjektiivinen. Yrittäjä ymmärtää automaattisesti parhaiten toista yrittäjää ja työtön voi vaikuttaa kellonympäri töitä tekevän mielestä laiskalta ja saamattomalta.
Kysymys taitaakin olla ennakkoluuloisuuden sijaan enemmän rohkeudesta laajentaa omaa katsantokantaansa eli näkökulmia ja ajattelutapoja. On omalla vastuullasi valitsetko negatiivisen (helpompi) vai positiivisen (haasteellisempi).
Koitetaanpa tänä vuonna jokainen siirtyä siltä omalta mukavuusalueelta jonnekin, ymmärtää jotakuta täysin eri tilanteessa olevaa ja kääntää jokin siihen liittyvä ajattelutapa positiivisemmaksi. Suosittelen lämpimästi, sillä pidemmän päälle positiivinen ajattelutapa poikii lisää hyvää ja aivan uusia näkökulmia.