Sivusin edellisessä bloggauksessani sitä, voisiko äitinä kertyneet kokemukset näkyä CV:ssä. En sitä suositellut, koska yleensä ihmiset reagoivat sellaiseen negatiivisesti. Viimeaikoina olen kyllä nähnyt ilahduttavia poikkeuksiakin:
Edellisen kerran kun itse kävin työhaastattelussa, innostuin lapsistani puhuttaessa mainostamaan hyvää turvaverkostoani niin paljon, että rekrytoija jo rauhoitteli ja kertoi heidän olevan hyvin perhe-elämää ymmärtäviä. Ehkä oirehdin tuolloin kotiäitiyttä edeltävää työkokemustani miesvaltaisilta aloilta.
Uusimmassa Fakta-lehdessä (5/2012) oli kannessa otsikko "Maarit Toivanen-Koivisto: Uusperhe opetti johtamista". Jos kerran huippujohtajatkin käyttävät tätä korttia, niin sittenhän tässä on vielä toivoa.
Ehkä perhe-sanan voi siis pikkuhiljaa uskaltaa mainita muulloinkin kuin kahvitunnilla puhuttaessa kesälomasuunnitelmista...
Työ - toiset tekee sitä henkensä pitimiksi, toiset henkensä edestä. Onko se ikuista tasapainoilua omien haaveiden ja työelämän vaatimusten ristipaineessa? Tämä ja muita hyviä kysymyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti